Oi, minkä onnen, autuuden vain usko myötään tuo, kun itse Herran Jeesuksen se omaksemme suo! Se surut, murheet lieventää, se tuskat tuimat keventää, ja toivon vahvan, iäisen se luopi sydämeen. Kun saanut olen onnen sen, niin enkö laulaisi? Jo täällä kiitän riemuiten mä autuudestani. Ja miksi en nyt veisaisi ja ylistäisi Herraani, kun mulle iankaikkisen Hän antoi aartehen! Nyt autuudesta riemuitsen mä täällä toivossa, mutt' täysin vasta tunnen sen mä kerran taivaassa. On silloin kiusat päättyneet ja vaiva, tuska, kyyneleet. Ei pääty riemu milloinkaan, kun sinne käydä saan.Յու Հու Յու Հու bạlạḥḍạn ạlạbwyẗ hnạk ḥl Minnetdar men Senden Достоин Божий Сын Můj Pane, k sobě veď Sevuvchi Rabbimiz meni sevadi nwnw ạ̉nạ bạlḥb Да будет любовь
Song not available - connect to internet to try again?