Oi, minkä onnen, autuuden vain usko myötään tuo, kun itse Herran Jeesuksen se omaksemme suo! Se surut, murheet lieventää, se tuskat tuimat keventää, ja toivon vahvan, iäisen se luopi sydämeen. Kun saanut olen onnen sen, niin enkö laulaisi? Jo täällä kiitän riemuiten mä autuudestani. Ja miksi en nyt veisaisi ja ylistäisi Herraani, kun mulle iankaikkisen Hän antoi aartehen! Nyt autuudesta riemuitsen mä täällä toivossa, mutt' täysin vasta tunnen sen mä kerran taivaassa. On silloin kiusat päättyneet ja vaiva, tuska, kyyneleet. Ei pääty riemu milloinkaan, kun sinne käydä saan.ṣwt ạlmlạykh Muž z Galileje Cual la quietud de un arroyo Wielem słyszał o mieście yạ yswʿ kẖdẖny ạ̉nạ mstnyk Všemohúci Bože İnanırıq Таны дуудсан газарт Los heraldos celestiales
Song not available - connect to internet to try again?